Andalusialainen hevonen eli P.R.E. (Pura Raza Española)


 ' I love snow '   P.R.E. -ori Suomessa

            P.R.E.-ori OJEROSO Suomessa

   andalusialaisori Cartuja Suomessa

  PRE-ori Hacendoso Suomessa



















....






Teksti ja tekijänoikeudet: Nina Rintanen

ANDALUSIALAINEN HEVONEN – yleistä  MYYNNISSÄ SUOMESSA
LUONNE      RAKENNE      LIIKKEET      KÄYTTÖ      HEVOSTA OSTETTAESSA


ANDALUSIALAINEN HEVONEN (viralliselta nimeltään puhdasrotuinen espanjalainen hevonen, Pura Raza Española, lyhennys P.R.E.) on kotoisin Andalusiasta, Espanjasta, Iberianniemimaalta.

Andalusialainen hevonen tarjoaa paljon jokaiselle, laidasta laitaan: helppoutta ja iloista yhdessäoloa harrastajalle, mutta toisaalta se on myös ainoa puhdas hevosrotu, joka kerta toisensa jälkeen on sijoittunut kärkeen olympialaisissa. Ei siis ole mikään ihme, että andalusialaista hevosta on vuosisatojen ajan käytetty muiden rotujen jalostamisessa tai kehittämisessä, ja siten ovat syntyneet monet hevosrodut kuten lipizzanhevonen, hannoverilainen, holsteiner, oldenburginhevonen, quarterhevonen, warlander, azteca, mustang, connemara, criollo, mangalarga, pasofino, perunpaso, friisiläinen, lusitano jne. Osalla näin syntyneistä roduista on nykyisin omat kantakirjansa ja niitä saa risteyttää vain kantakijattujen yksilöiden kesken, kun taas lopuilla kuten lusitanolla, hannoverilaisella ja holsteinerilla on edelleen avoin kantakirja erityyppisille risteytyksille.

Uusin 1960-luvulla andalusialaisesta syntynyt iberianhevosrotu on lusitano (viralliselta nimeltään Puro Sangue Lusitano, lyhennys P.S.L.). Rodun kantaisä on P.R.E.-ori Principe VIII, synt. 1943. Koska lusitano on vasta alle 50 vuoden ikäinen rotu, se on ulkonäöltään vielä hyvin samankaltainen kuin andalusialainen, mutta koska lusitanoa on Portugalin pitkään jatkuneesta taloudellisesta ahdingosta johtuen jalostettu vain käyttöön eli työhevoseksi härkätaisteluihin, on sen luonne jo erilainen kuin andalusialaisen. Vain Alter Real -linjan lusitanot ovat puhtaasti kouluratsastukseen jalostettuja.

Iberianniemimaata asustaa andalusialaisen ja lusitanon lisäksi 15 muuta kantakirjattua hevos- ja ponirotua, joista erikoismaininnan ansaitsevat 'kultaisena risteytyksenä' tunnettu espanjalainen arabihevonen - kaunis ja erittäin terve rotu -, sekä sen lisäksi erikoinen ja aina musta menorcanhevonen. Tässä keskitymme kuitenkin iberianhevosista tunnetuimpaan eli andalusialaiseen hevoseen, jota on n 185.000 yksilöä ympäri maailmaa.
Tämän rodun kasvattajia on useita Espanjassa ja ulkomailla, etenkin USAssa.
 
Andalusialainen hevonen on tunnetusti erittäin kaunis, nöyrä, älykäs ja helppohoitoinen hevonen.  Rodun alkuperästä löytyy monenlaista spekulatiivista ja romantisoitua kirjoitelmaa ilman todellista faktaapohjaa, mutta tärkeintä lieneekin lukijalle tässä yhteydessä se, mitä dokumentoituna tiedetään ja se, minkälainen on tämä barokinajan kuninkaita ja aatelisia palvellut hevosrotu tänäpäivänä ja miten se sopeutuu Suomen oloihin.

Luotettavaa tietoa andalusialaisen hevosen kehityksestä löytyy vasta kuningas Felipe II:n ajoista alkaen (Espanjan ja Portugalin kuningas 1500-luvulla), jolloin tämä hevosrakas valtias antoi viralliset ohjeet siitä, minkälainen hevonen Espanjan ja Portugalin armeijalle tulee kehittää. Tämän kehitystyön tuloksena  espanjalaiset conquistadorit ratsain muodostivat maailmasta Espanjan imperiumin. Näin itsensä jo 1500-luvulla maailmankartalle laukannut andalusialainen hevonen olikin arvostetuin lahja kuninkaallisten ja aatelisten keskuudessa.
 
LUONNE
Andalusialainen hevonen siis  kehitettiin 1500-luvulla Espanjan armeijan käyttöön, ja siksi se on parhaimmillaan peloton ja uskollinen ratsu ja kumppani. Andalusialaiskasvattajana voin todeta, että se on rotuna erittäin lempeä ja ystävällinen, jopa oriina – ollen siten yksi parhaita rotuja harrastehevosen ostoa ajattelevalle. Lisäksi andalusialainen hevonen on hyvin rauhallinen käsitellä, on harvoin sairas, ja on erilaisiin ilmastoihin helposti sopeutuva sekä yksinkertaisella ravinnolla toimeentuleva. Hyvin erikoislaatuista on andalusialaisen hevosen älykäs sosiaalisuus: se tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa ja ottaa aivan omalla tavallaan kontaktia myös ihmiseen – se on ihastuttavan uskollinen omistajalleen ja oppii nopeasti. Töitä tehdessään se keskittyy hyvin ja pyrkii kaikin tavoin miellyttämään omistajaansa.

Kengittäjät ovat kummastelleet kerta toisena jälkeen sitä, miten helppoja nämä ovat kengittää ja käsitellä. Kaiken kaikkiaan, hevonen ei voisi olla lähempänä unelmahevosta kuin mitä andalusialainen hevonen on.

RAKENNE
Andalusialainen hevonen on rakenteeltaan barokkimainen, eli sillä on vahva, pyöreä, kompakti rakenne, mutta siro pää ja sirot liikkeet.  Sen erityisen kauniit, suurehkot ja mantelinmuotoiset silmät kertovat tämän rodun edustajien sielukkuudesta. Se on elegantti sekä ketterä ja notkea, ja vanuhevosena korostuvat etenkin sen kauniit etujalkojen liikkeet.

Jouhet ovat yleensä runsaat ja pitkät. Värejä sallitaan nykyisin kaikki paitsi kaksiväriset tai kirjavat. Tavallisin väri on kimo, harvinaisin on musta (alle 1%).

Kooltaan andalusialainen hevonen on keskikokoa, mutta myös suurikokoisia yksilöitä alkaa jo olemaan joukossa. Yksilöä valittaessa kannattaa muistaa, että pelkkä säkäkorkeus ei riitä kokokriteeriksi, sillä andalusialainen on rungostaan pyöreä, joten säkäkorkeudelta mittava hevonen saattaa lopulta olla liian suuri, koska ratsastajan jalanpituutta ’kuluu’ andalusialaisen ympärysmittaan. 

P.R.E.-hevonen on arabianhevosen ohella yksi pitkäikäisimpiä ja tervejalkaisimpia rotuja, mikä myös tarkoittaa sitä, että se myös kypsyy hitaasti, joten kannataa varoa ostamasta yksilöitä, joita on alettu ratsastamaan jo 2,5-3-vuotiaina. Vasta 8-vuotiasta P.R.E.-hevosta pidetään aikuisena - sitä ennen se katsotaan varsaksi. Moniin puoliveriisin rinnastettuna P.R.E.-hevonen alkaa olla parhaassa iässään kun muut ovat jo uransa iltapuolella. Vanhin Suomessa oleva P.R.E.-hevonen on tällä hetkellä 31v, ja erittäin elinvoimainen ja pirteä.

Rakenteensa vuoksi andalusialainen hevonen on erityisen ihanteellinen sellaiselle ratsastajalle, joka haluaa laadukkaita ominaisuuksista mm piaffin ja passagen muodossa, sillä kaikki korkeaa kokoamisastetta vaativat liikkeet ovat andalusialaisille hevosille luontaisia ja helppoja.

LIIKKEET
Andalusialainen liikkuu eteenpäin mielellään ja kevyesti, edeten samanaikeisesti eteen ja ylös, jolloin puhutaan näyttävistä liikkeistä. Rodun yksilöillä on aikuisena hevosena hyvä tasapaino ja  rytmikkyys. Andalusialaiset hevoset reagoivat nopeasti ratsastajan apuihin, ja ovat hyvin taipuisia ja ketteriä – sanotaan että ne ’kääntyvät pennin päällä’. Laukka on kootavissa lähes paikalleen, ja se on muutenkin mukavan keinuhevosmainen ja pyöreä.

Etujalkojen liikkeissä näkee usein melomista, mikä tapahtuu lavasta lähtien ja  on rotutyypillinen piirre eikä asentovirhe vaan liittyy aina luonnollisena osana etujalan korkeaan liikkeeseen. Tosin
tavalliseen kouluratsastukseen tarkoitettujen kasvattajalinjojen kohdalla melomista pyritään nykykasvatuksessa vähentämään, mutta vaunu- ja korkeakouluhevoslinjoissa tämä piirre on ja pysyy tarkoituksenmukaisena.

KÄYTTÖ
Andalusialainen hevonen on poikkeuksellisen monikäyttöinen, sillä se sopii niin harrastehevoseksi kuin urheilu- ja kisakäyttöön tavoitteelliselle ratsastajalle. Se on kaunis ja elegantti vaunuja vetämässä, ja esteitä se hyppää siinä missä muutkin harrastehevoset - tosin Espanjassa ei koulutetuilla P.R.E.-hevosilla hypätä esteitä, jos koulutukseen on satsattu vaikkapa jo Pyhä Yrjö -tasolle. 

Näytöshevosina andalusialaiset ovat monille tuttuja  Apassionatasta, ja rohkeutensa vuoksi Iberianniemimaalla andalusialaista ja etenkin lusitanoa käytetään paljon myös härkätaisteluhevosena niiden nopeiden reaktioiden, ketteryyden ja etenkin niiden älykkyyden vuoksi.

Filmiteollisuus käyttää hyvin usein andalusialaista hevosta kuvauksissa, sillä sen näyttävyys on aivan omaa luokkaansa ja se on helppo hevonen vaativissakin tilateissa.

 
HEVOSTA OSTETTAESSA
Hevosen hankintaan liittyy paljon asioita, joista pulmallisin on ehkä se, mistä ja keneltä hevonen kannattaa ostaa. Ensinnäkin, varsinkin Andalusiasta hevosta ostettaessa on oltava varovainen, sillä valitettavasti siellä asuvien tapoihin kuuluu helposti ’olla kertomatta koko totuutta’, ja hevosten taustoissa saattaa olla hämärää, hevosesta esitetään väärät paperit jne  – kauppaan liittyy muutenkin paljon sellaista, mikä on suomalaiselle vierasta ja mitä suomalainen rehellinen ihminen ei osaa edes epäillä. Toiseksi, pienet kasvattajat myyvät kalliimmalla kuin suuret välittäjät, koska heillä on vain muutama yksilö myynnissä, ja niiden myynnillä pienet kasvattajat pyrkivät maksimoimaan vuoden myyntitulonsa, jolloin ostajalle saattaa tulla maksuun hevosen hinnassa kasvattajan koko vuoden tuottotarve. Edellä on siis esimerkkinä  vain muutamia seikkoja, joista on hyvä olla tietoinen hankintaa suunniteltaessa.

Suomeen on tullut rotuyhdistyksen silmin katsottuna useita ala-arvoisia yksilöitä, jotka joko luonteensa tai puutteellisen terveytensä vuoksi ovat nyt ’kierrossa’, ja antavat suurelle yleisölle väärän kuvan andalusialaisesta hevosesta. Muuttumaton totuus on kuitenkin se, ettei hyvää koskaan saa halvalla. Hyvästä kannattaa maksaa, hyvästä pääsee nauttimaan, hyvä on turvallinen, ja hyvä on helppoa myydä eteenpäin tilanteiden muuttuessa.

Lisätietoja rodun kantakirjoista ja kantakirjaamisesta saa yhdistykseltä, ja vastaamme mielellämme myös muihin rotua koskeviin kysymyyksiin.